Uteliaisuutta, pelon voittamista ja läsnäoloa

Kuten viime postauksessani kerroin, osallistuin muutama viikko sitten 4H-toimihenkilöseminaariin Vuokatissa. Seminaarissa saimme nauttia loistavista puheenvuoroista ja esityksistä. Näistä puheenvuoroista haluan nostaa esiin erityisesti seuraavat teemat: läsnäolo, uteliaisuus ja pelon voittaminen. Nämä teemat nousivat esiin sekä Henkka Hyppösen luennossa ”Salaista ainesosaa ei ole” sekä Kari-Pekka Toivosen ja Merja Larivaaran esityksessä ”Yhdessä olemme enemmän”.

Uteliaisuus

Kokeilu- ja kehittämishankkeissa, kuten KYTYssä, on olennaista asioiden tarkastelu erilaisista näkökulmista ja rohkeus kokeilla ihan uusiakin juttuja. Hyppönen muistutti meitä ”katsomaan asioita aloittelijan näkökulmasta”. Tämä on suhteellisen helppoa aloittaessa uudessa työtehtävässä ja ollessa ns. aloittelijan asemassa. Tässä asemassa on luontevaa ihmetellä, ideoida ja olla utelias tulevaa kohtaan. Mutta jossain vaiheessa, saattaa urautua kiireen tai erinäisten kasautuvien tehtävien prässissä suorittamaan työtä rutiininomaisesti ja asioiden katsantokanta voi kaventua. Lisäksi haasteita kohdatessa usein luovuttaa liian nopeasti ja saattaa nähdä tavoiteltavan asian toteutumisen mahdottomana.

Tässä kohtaa olisi hyvä, että olisi olemassa herätyskello, joka muistuttaisi aika ajoin myllyyttämään ajatuksia. Kokeilemaan jotain ihan uutta ja eri tavoin miten olemme mahdollisesti ajautuneet tekemään. Vaihtamaan näkökulmaa ja miettimään, mitä voisi tehdä toisin tai millaista osaamista tulisi vielä kartuttaa, jotta on mahdollista saavuttaa tavoitteet. Silloin tällöin tällaisen ns. aivomyrskyn synnyttäminen on hyödyllistä ja hedelmällistä.

Mutta miten synnyttää utelias ja luova mieli? Ottamalla aikaa kiireenkin keskelle pienelle pysähtymiselle ja olemalla läsnä asian äärellä. Siirtymällä ihan johonkin muuhun ympäristöön, missä normaalisti tekee työtä. Kokoamalla ns. aivomyrskyn silmään työkavereita ja/tai valmennettavia ja ideoimalla yhdessä rohkeasti päättömiä. Asettamalla yhdessä tai ryhmässä tavoitteet ja tekemiset ulos siitä kategoriasta, johon ne mahdollisesti ovat lokeroitu ja katsomalla niitä lapsen uteliaisuudella. Kokeile rohkeasti ja katso, mitä kaikkea voi syntyä kun antaa tilaa luovuudelle ja uteliaisuudelle. Uusia oivalluksia? Uutta intoa? Uutta puhtia? Ihan uusia näkökulmia ja asioita?

Entäs se pelon voittaminen? 

Joutuessamme uuden tilanteen eteen saatamme tuntea pelkoa omasta onnistumisestamme. Jännitämme esimerkiksi omaa suoriutumistamme ja esiintymispelko saattaa kuvainnollisesti jäädyttää meidät. Hyppösen hyvistä pelon voittamisen keinoista nostan esille erityisesti yhden: ”Yritä tulkita ja muuttaa oma jännityksesi innostukseksi!” Kehomme reagoi tunteisiimme ja ajatteluumme, jolloin näitä muuttamalla voimme vaikuttaa takaisin kehomme reaktioihin. Jännittävän tilanteen voi yrittää nähdä innostavana haasteena.

Toivosen kultainen vinkki esiintymisjännityksen lieventämiseen on ”kääntää fokus itsestä muihin”. Ole rohkeasti oma itsesi, älä jää murehtimaan omia mokia. Uskalla tehdä asioita ja yrittää, ja pelkää vähemmän suoriutumista yleisön edessä. Ja jos mokaat – usko tai älä – niin se voi olla hyväkin asia, sillä Toivosen sanoi: ”Mokakin voi poikia jotain uutta.” Miten rohkaisevaa ja innostavaa, eikös?
Esiintymisjännityksen voittamiseksi olisi hyvä muistaa, että meillä jokaisella on omat tapamme esiintyä, puhua ja olla. Esiinnymme ja puhumme asioista oman kokemuksemme kautta. Luota siis itseesi ja omaan kokemukseesi. Luota siihen, että teet parhaasi, omalla tavallasi ja usko siihen, että haluamme toisillemme vain hyvää ja toivomme toiselle onnistumista. Vakuuta itsellesi, että yleisö on puolellasi. Ja lohduttaudu sillä tiedolla, minkä Toivonen seminaarissa jakoi kanssamme: ”Meillä on niin suuri tarve huolehtia siitä, millaisen kuvan annamme itsestämme muille, ettemme ehdi keskittyä siihen miten muut suoriutuvat.”

Läsnäolo
 
Ja sitten vielä se tärkein: läsnäolo! Läsnäoleminen hetkessä, vuorovaikutuksessa, tekemisessä - kaikessa. Kun et ole läsnä hetkessä, voi käydä kuten minulle eräänä aamuna. Olin siirtymässä työpisteeltäni kiireellä viereiseen rakennukseen kokoukseen, ajatukset jo kulkemistani edellä ja en riittävästi keskittynyt niinkin automatisoituneeseen tekemiseen kuin kävelyyn - ja kabuum! - kaaduin asfaltille ikävin seurauksin. Siispä voi sanoa, että kirjaimellisesti kaaduin kyseessä olevaan hetkeen.

Läsnäolo oli se teema, jonka sekä Hyppönen että Toivonen ja Larivaara nostivat merkittävimmäksi elementiksi esityksissään. Miten sitten olla läsnä? Toivosen ja Larivaaran mukaan niinkin yksinkertaisella tavalla kuin kuuntelemalla. Kuuntele itseäsi, muita ihmisiä, ympäröivää maailmaa. Hyppönen nosti esiin neljä kultaista avainta läsnäoloon: Hyväksy se mitä on, ole utelias, ole kiitollinen siitä mitä on ja treenaa päätäsi meditoimalla. Meistä jokaisen olisi hyvä pysähtyä aika ajoin miettimään mistä kaikesta olen kiitollinen. Mitkä kaikki asiat ovat hyvin elämässäsi tai ympärilläsi – lähellä tai kaukana. Silloin vahvistat sitä, mitä sinulla jo on ja samalla ”tilaat” niitä asioita lisää elämääsi. Kokeile rohkeasti, miten voimaannuttavaa on olla kiitollinen. Tiedän, että se toimii!

Syysauringosta sekä innostavasta työstä ja työyhteisöstä kiitollisena, Anu